10. heinäkuuta 2010

Ei Mertarantaa rakkaampaa

Olen kotona Suomessa, viimein! Haluaisin hirveästi kirjoittaa kaiken, koko matkan. Novellina, tarinana.
Mutta koska mulle käy aina niin, että kirjoitan tänne mitä kuuluu ja kun näen kavereita ja aloitan kertomaan: "ETTE IKINÄ ARVAA MITÄ MULLE TÄNÄÄN TAPAHTUI!?!?!", vastauksena saan blogitekstini sanasta sanaan.

Joten en toteuta ideaa tarinasta. Vielä. Olen hyvin väsynyt. Yhteensä 12 tuntia lentämistä takaisintullessa, koneen vaihtamista ynnä muuta.
Koko Amerikanmatkani oli kolme viikkoa, joka tuntuu eliniältä ja olemattomuudelta. Se on täynnä asioita, kuten matkalaukkunikin ja kuitenkin tyhjää sillä tavalla joka seuraa matkoista.

Tommy Tabermann on kuollut ja Hugleikur Dagsson julkaissut uuden kirjan.

2 kommenttia:

  1. voi, haluaisin ulkomaille ja pitkälle lennolle lentokoneeseen! ♥

    Tommy Tabermannin kuolema oli surullinen juttu :( oikestaan vasta sen seuraksena hänen tekstejään aloin lukemaan ja tykästyin

    VastaaPoista
  2. pitkät lennot oli ihan mukavia, mutta kyllä niistä huonojakin puolia löytyy: odotas vain kuulumisia ja katastrofaalista takaisintulomatkaa!
    mutta lentäminen! ♥

    se oli hätkähdyttävä. huomasin hänet ensin uutisvuodosta lapsena ja hieman myöhemmin hänen tekstinsä tulivat luokseni. niihin on vaikea olla tykästymättä!

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.