päiväkirjaotteita, tajunnanvirtaa, sekavuutta

toisinaan en oikein tiedä mistä narusta vetäisin vai vetäisinkö mistään, luulen että haluaisin lopettaa tämän blogin sillä minua ahdistaa enkä kuitenkaan tiedä mitä haluan. eihän kukaan näin nuorena tiedä mitä haluaa, niinhän ne sanovat ja eikö se olekin niin että kyllähän he sen tietävät. niin niin.

huomenna vaihtuu elokuuksi, pojat on poikia ja tytöt on tyttöjä, korvassani roikkuu appelsiinikorvakoru ja leikkasin tämän päivän lehdestä artikkelin joka nips naps osui & kolahti, sellaiset artikkelit ovat kaikkein pahimpia- vai pitäisikö sanoa parhaimpia sillä emotionaalinen reaktiohan on kai toivottua ja missä menee raja niiden välillä.

koska ylpeys käy kaiken muun edelle ja on hienoa kun on ylpeä jostakusta niin pidän sieluni välimatkan päässä enkä kerro typeriä vitsejäni. kaipaan ulkomaita & jotain niin että välillä ihan sattuu, pyörässäni eivät toimi enää jarrut ja mietin että toimivatko ne enää kenenkään mielessä.

mietin myös kolmea tyttöä, mutta kaikkein eniten sitä yhtä ja sitä kiinalaista onnenkeksiä jonka sain: you will always have luck in your personal affairs.