2. helmikuuta 2011

kankaista, autokoulusta, töistä ja maailman mahtavuudesta

Ostin (no okei, mama maksoi) penkkariasuni kankaat. Ostin (ihan itse tällä kertaa) samalla kaksi kukkakuvioista kangasta. Niistä tulee kaksi paitaa ja muutama panta. Jonkun pitäisi estää pääsyni kangaskauppaan, varsinkin kun edelliset ostokset lojuvat vielä tekemittöminä. Huoh, minä.
No, pian alkaa ompelu-urakka! (sekä penkkaripuvun että omien kuteiden) Olen aivan rakastunut hahmooni, luonnerooli ettenkö sanoisi. Saattepa nähdä.

Photobucket

Tänään oli autokoulun teoriakoe. Tärisin jännityksestä ja hihittelin hysteerisenä harjoitusosion kysymyksiä: mitä kuljettajan pitää oppia autokoulussa: a) ei mitään b) suhteellisuusteoria c) liikennesäännöt, klikkailin tietenkin B-vastauksen oikeaksi. Itse koe menikin sitten paljon paremmin = läpi eli wooooooo!
Sen kunniaksi täysin hurmaantuneena maailmaan marssin Anttilaan ja ostin Little House on the Prairie season 3 ja kaksi Muumi DVD:tä.

Photobucket

Eilen töissä oli hetkittäin raskasta, tosin kaikkein raskain hetki oli kun näin lattialla tepastelemassa massiivisen hämähäkin. Eihän sitä voinut siihen jättää, pikkuiset olisivat voineet popsia sen. Asiaankuuluvassa paniikissa ja pelossa hain talouspaperia sekä suuren eläinkirjan, heitin paperin otuksen päälle ja heti perään myös kirjan. Hypin hetken kirjan päällä, muutamat kerääntyivät ympärilleni sormi suussa ihan ihmeissään. Kurkistin kirjan alle ja sanoin helpottuneena lapsille noniin nyt se on kivasti kuollut! Hoh.

Vastapainoksi tuolle kauhuhetkelle:
Eilen paikalla oli eräs vallan valloittava pieni poika, leikimme lääkärileikkiä noin puoli tuntia. Leikin kulku: kuumemittari kainaloon, odotetaan, kuumemittari piipppaa ja sanoo: kipeä, sitten otetaan lääkettä. Vain yksi ja sitten toinen, ei enempää poika sanoi. Minä: Joo, ei kannata ottaa liikaa lääkkeitä. Kaksi on hyvä. Eikun yksi ja sitten toinen.

Tämä pieni poika leikkii Puuha Pete -kännykällä.
Poika: Isi soittaa! Moi isi. Hei!
Minä: Oliko isi töissä?
Poika: Joo
Minä: Missä isi on töissä?
Poika: ........
Minä: Rakentaako isi jotain?
Pojan kasvot kirkastuvat ja äänensävy muuttuu innostuneeksi.
Poika: Joo!
Minä: Mitä isi rakentaa?
Poika: Leegoja!
Minä: Työkseen?
Poika: Juu-uu!

6 kommenttia:

  1. Anonyymi3/2/11 00:36

    Sun blogi on ihmeellinen.

    Luen meinaan useita ja useimmissa ihmiset tuntuu niin epätodellisen täydellisiltä, että tulee paha olo. Ne esittelee täydellistä elämäänsä jossain kaukana ja näyttää aina täydellisiltä ja tekee vaan täydellisiä asioita, instant alemmuuskompleksi iskee.

    Sitten tuun tänne ja luen kuinka oot tappanut hämähäkin kirjalla ja sen jälkeen hyppinyt kirjan päällä ja mietin et VOU, ihmiset voi olla sekä aitoja että ihania! Sunshine on ehkä maailman osuvin lempinimi sulle.

    Ps. Saat anteeksi vaikka näytätkin aina täydelliseltä.

    - Leticia

    VastaaPoista
  2. (tiedän alemmuuskompleksin ja täydelliset blogit, hyh ne ovat hieman karmivia)

    mutta voi sinua! menin ihan hämilleni ja hymylleni.

    kiitos paljon ihana, osaat sanoja jotka tuntuvat liian hyviltä ollakseen totta.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi8/2/11 16:22

    ilmaiseeko kaikki juhislaiset itteensä yhtä ihanasti kun sä ja pari muuta jotka tiedän sieltä? koska te kirjotatte himo hienosti. te ootte hyvii ilmasee itteenne sanallisesti ja kirjottamalla, siis sellanen vähän erilainen kieli, kirjakieli ja epätavallisempia sanoja ja kauniita lauseita. ja tekstistä tulee hyvin tunnetilat ja tunteet esille, semmosta tunnelatautunutta tekstiä. ihanaa!

    VastaaPoista
  4. khih, olemukseni on varmasti turun kouluista eniten juhislainen (itse asiassa hain sinne, mutta unohdin mennä pääsykokeisiin...)
    olen kuitenkin kolmessakympissä pestävä luostiksen kasvatti.

    juhiksessa on monia kavereitani ja he kaikki kirjoittavat aika uskomattoman upeasti, hieman erilaisesti ja hyvin valloittavasti. toisaalta, niin kirjoittavat muidenkin koulujen oppilaat. mutta ymmärrän mitä tarkoitat, juhislaisten luovuus näkyy useammin kuin muiden.

    isoja kohteliaisuuksia, pieniä hymykuoppia. ü

    VastaaPoista
  5. Anonyymi8/2/11 21:59

    oi, ymmärsit! onks teillä paljon jotain luovaa kirjottamista vai mistä se putkahtaa? tai sit kaikki kelailee et vitsi toi kirjottaa hienosti, mäkin haluun ja rupee matkimaan. vai onks se vaan niin et päättää ruveta kirjottamaan tietyllä tavalla vai tuleeks se itestään kun vaan kirjottelee? kaikil on oma style mut kuitenki aika toisiaan muistuttavia mut ihania, hih. C:

    VastaaPoista
  6. se vain tulee, ei luovaa kirjoittamista oikein pysty opettamaan samalla tavalla kuin analyyttisen tekstin kirjoittamista.
    itse aloitin sen lapsena tarinoilla isoäidistä, joka ratsastaa virtahevon kyydillä atlantin yli, jatkoin päiväkirjoilla, ficeillä ja lopulta novelleina. kirjoittaminen helpottaa aina oloa.

    eli enemmänkin sitä, että ryhtyy vain kirjoittamaan ja tyyli muokkautuu ajan myötä omanlaiseksi.

    ihania tyylejä, kyllä!

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.