15. helmikuuta 2010

I'm just supposed to smile and stay out of the conversation and say thing like: "damn," "shit," and "that's whack".

Viikonloppu sujui tosi hyvin kaveriporukalla. Ehdin hetkeksi unohtamaan kaiken.

Photobucket

Käytiin parin tunnin(?!?) metsäreissulla aamupäivällä. Sininen pulkka, kepit, karvahattu, kamerat, oppaat ja villasukat- mukana!

Photobucket

Puista tippui lunta niskaan, kaunista eskapismipakoa muulta maailmalta.

Se tunne, kun on kävellyt kumisaappaansa täyteen lunta ja pääsee sisälle syömään lämmintä kanaa, se tunne on mieletön.

Photobucket

Ja sitten sitä: hengausta vailla tarkoitusta. Muumimusiikki soi, aurinko paistaa, äkkiä joku sanoo jonkun tosi huonon vitsin ja kuuluu naurua. Leppoisaa, rentoa ja helppoa.

Aamusaunomista.

Photobucket

Välillä autolla kauppaan, lisää ruokaa + herkkuja ja syömistä. Kiirettömyyttä.

Kun herään aamulla kuulen täydellisen heräysmusiikin ja ulkona olevat linnut, huone on sopivan viileä, sanon huomenta enkä haluaisi nousta koskaan sängystä.

Photobucket

Risk on ihan mieletön peli - suosittelen ihan ehdottomasti kaikille! Kukapa ei nyt tahtoisi valloittaa maailmaa? Psykologista juonittelua, noppaonnea, taktikointia ja aikaa.

Damien Rice laulaa there's always time.

Photobucket

Viikonloppu siis oli antistressitön.

Mutta arvatkaas vain- p i a n on wanhojen tanssit! Näätte pian miun puvun! Jännittää muistanko kaikki tanssit! Ja heitetään vielä vähän näitä huutomerkkejä! Haa!

Photobucket

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.