Viikonloppu sujui tosi hyvin kaveriporukalla. Ehdin hetkeksi unohtamaan kaiken.
Käytiin parin tunnin(?!?) metsäreissulla aamupäivällä. Sininen pulkka, kepit, karvahattu, kamerat, oppaat ja villasukat- mukana!
Puista tippui lunta niskaan, kaunista eskapismipakoa muulta maailmalta.
Se tunne, kun on kävellyt kumisaappaansa täyteen lunta ja pääsee sisälle syömään lämmintä kanaa, se tunne on mieletön.
Ja sitten sitä: hengausta vailla tarkoitusta. Muumimusiikki soi, aurinko paistaa, äkkiä joku sanoo jonkun tosi huonon vitsin ja kuuluu naurua. Leppoisaa, rentoa ja helppoa.
Aamusaunomista.
Välillä autolla kauppaan, lisää ruokaa + herkkuja ja syömistä. Kiirettömyyttä.
Kun herään aamulla kuulen täydellisen heräysmusiikin ja ulkona olevat linnut, huone on sopivan viileä, sanon huomenta enkä haluaisi nousta koskaan sängystä.
Risk on ihan mieletön peli - suosittelen ihan ehdottomasti kaikille! Kukapa ei nyt tahtoisi valloittaa maailmaa? Psykologista juonittelua, noppaonnea, taktikointia ja aikaa.
Damien Rice laulaa there's always time.
Viikonloppu siis oli antistressitön.
Mutta arvatkaas vain- p i a n on wanhojen tanssit! Näätte pian miun puvun! Jännittää muistanko kaikki tanssit! Ja heitetään vielä vähän näitä huutomerkkejä! Haa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.