5. maaliskuuta 2010

Carpe vita

Meillä kaikilla on salaisuuksia. Isoja ja pieniä. Niiden pitäminen on jännittävää. Jo elämä itsessään on hyvin jännittävää, värikästä ja mutkikasta. Koskaan ei tiedä mitä mutkan takaa tulee vastaan. Vai tuleeko sieltä ketään tai mitään? Onko kaikki odottaminen aivan turhaa? Mitä varten odotamme aina, emmekö voisi joskus huudahtaa carpe diem ja nauttia ihan meneillään olevasta hetkestä?

En minä ainakaan voi. Tunnustan olevani optimisti(en ainainen sillä toisinaan realisti ja pessimisti pyrkivät innokkaasti vaihtamaan paikkoja optimistin kanssa) ja silti- sen takia?- en ole aina tyytyväinen elämäntilanteeseeni. Ainahan sitä löytyy valitettavaa. On ihmissuhdeongelmia, väärä vuodenaika, kulahtanut ulkonäkö, niukka rahatilanne, kesätyöpulmia, vaikea jakso, sotkuinen huone, on stressiä ja on liian vähän korkokenkiä. Näitähän voisi keksiä vaikka kuinka paljon. Minä ainakin.

Photobucket

Ja kuitenkin havahdun kesken ruikutukseni ja tajuan - olen tyytyväinen tähän.
On kauniita maisemia, monia ihania mekkoja, rakkaita ystäviä, hyviä kirjoja, räjähtävän upeaa musiikkia, opettajia jotka nauravat silmillään, tulevaisuus avoinna, kaikki mahdollisuudet käsillä, värikkäitä muistilappuja joihin voi kirjoittaa mitä vain, mielenkiintoisia kouluaineita, elokuvia jotka saavat itkemään liikutuksesta, paljon tutustumisen arvoisia paikkoja ja ihmisiä, villasukkia ja aamuja joina tuntuu että kaikki on ihan hyvin kuitenkin.

Minulla on salaisuus: Valituksistani huolimatta pidän elämästä.

Photobucket

Carpe vita.

3 kommenttia:

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.