7. kesäkuuta 2010

Jos rakkautta mitattaisiin Fahrenheitin asteikolla, ei matematiikkani riittäisi kertomaan enää yhtään mitään sillä jo nyt pohtiessani yhtälöitä ja niiden ristiinkertomisia, osaan vain ajatella ristipistoja,
sitä miten joskus pidit ristiä kaulassasi ja pistit niin että voilá ja se oli absoluuttisen peruuttamattomasti
syntax error.

Kunnes tuli se parannus ja äkkiä tiesin jälleen, ettei ainoastaan ollut olemassa ristiinkertomisia, minä tiesin nyt olemassaolevista yhtälöpareista. Sellaisista, jotka voitiin ratkaista tai olla ratkaisematta ja silti X ja Y tulivat uudelleen ja uudelleen. Yhdessä ja kaksin. Heidän ratkaisemisensa oli kuin X- ja Y-kromosomit ja ne yhdessä todennäköisyyslaskennan avulla saivat aikaan ihmeitä sillä
khroma tarkoittaa väriä,
soma ruumista. 

Ja nyt osaan kertoa: jos osaisin mitoosin,
tekisin itsestäni täydellisesti onnellisen
tekemällä niin muillekin.
Mutta koska DNA:ni tai plasmidini
eivät saa aikaan kahta tytärsolua,
ja olen vasta päässyt pois ristipistolukin solmuista
pelastautuessani somaan
niin honey, se on absoluuttisen peruuttamattomasti
battery empty

4 kommenttia:

  1. Niin, no ehkä vanhuksillekin parasta aikaa on kesä, jolloin sairaalat ja hoitolaitokset valtaa elämäniloa tihkuvat (kyllä, haistat sarkasmia) kesätyöläiset.

    Saavat ainakin kerran vuodessa jotain tekemistä. Ja on muuten kiva kuulla, että joku tekee oikeasti työtä vanhusten/pitkä-asikais sairaiden vuoksi. Sellaista tekee vain hyvät ihmiset ja ne jotka välittää.

    Ja muuten kiitos kauniista sanoista! :--)

    VastaaPoista
  2. Mietinkin, että ei mulla sentään noin voimakas nuha ole, ettenkö sarkasmia haistaisi. ;)

    Se on tosi tärkeää, että sellaista työtä tehdään. Vaikka se on raskasta ja ottaa koville, mutta silti.

    (Voisin siteerata L'Oréalin mainosta tähän!)

    VastaaPoista


  3. (pidin tästä ennen, nyt rakastan tätä)

    VastaaPoista

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.