14. helmikuuta 2011

hyvä mieli

Tänään tummaihoinen, keski-ikäinen mies tuli luokseni valkoisen rakennuksen sisällä kädessään paperi, jossa luki hammaslääkäriaika. Hän puhui minulle täysin tuntemattomia tavuja eikä ymmärtänyt sanaakaan puhumastani englannista.
Lähdin kävelemään käytäviä pitkin, viitoin kädelläni hänen seuraavan minua ja vein hänet oikeaan paikkaan.

Se oli lämpimin ja leveähymyisin kiiii tosh, mitä olen koskaan kuullut.

2 kommenttia:

Elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa. Samoin kuin kommentin jättämiseen.