Tänään tummaihoinen, keski-ikäinen mies tuli luokseni valkoisen rakennuksen sisällä kädessään paperi, jossa luki hammaslääkäriaika. Hän puhui minulle täysin tuntemattomia tavuja eikä ymmärtänyt sanaakaan puhumastani englannista.
Lähdin kävelemään käytäviä pitkin, viitoin kädelläni hänen seuraavan minua ja vein hänet oikeaan paikkaan.
Se oli lämpimin ja leveähymyisin kiiii tosh, mitä olen koskaan kuullut.
14. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
ihana:)
VastaaPoistahän oli niin ihana!
VastaaPoista